Äidin monet kasvot

 

Lapsen syntymä mullistaa elämän tavalla, jota ei voi etukäteen ennustaa. Elämään ei tule ainoastaan uusi rakas ihminen, vaan moni asia muuttuu niin arjen tasolla kuin henkisestikin. Sydämen voi täyttää ennenkokematon rakkaus, mutta samaan aikaan totta on usein myös moni muu tunne ja pohdinta.

Äiti, vaimo, puoliso,... vai sittenkin ihan vaan minä?

Odotimme puolisoni kanssa lasta pitkästi yli vuosikymmen sitten. Silloisesta perhevalmennuksesta muistan nykyään lähinnä sen, kuinka tunnetulta psykiatrilta Jari Sinkkoselta kysyttiin videolla, mikä kaikki muuttuu lapsen saamisen jälkeen. Hän vastasi, että aivan kaikki elämässä muuttuu. 

Mistään mitään tietämättömänä, nuorena esikoisen odottajana mietin, onko asia kuitenkaan ihan niin. Äidin roolin lisäksi halusin pitää tiukasti kiinni muista elämäni rooleista, kuten roolista puolisona, ystävänä ja läheisenä. Ajattelin, ja ajattelen itse asiassa edelleen, että ne ovat osa elämää siinä missä äitiys ja vanhemmuuskin.

Lapsen syntymän jälkeen todellisuus löi kasvoille melko lujaa eikä mikään aiemmin kokemani olisi voinut valmistaa minua uuteen arkeen vanhempana. Olin tehnyt töitä lasten ja perheiden parissa ja ajattelin tietäväni hieman, mistä puhutaan kun puhutaan vauva- ja lapsiperhearjesta. Vasta oman lapsen syntymän jälkeen kuitenkin kunnolla tajusin, kuinka monia uusia muuttujia elämässä nyt olikaan. Aikaa oli saman verran kuin aiemminkin, mutta sen jakaminen kaiken tärkeän ja rakkaan kesken oli muuttunut yhdessä yössä melkoiseksi pujotteluradaksi.

Niin rakas ja tärkeä rooli kuin äitiys minulle olikin, kaipasin silti elämääni kaikki muutkin roolini. Ennen kaikkea halusin tulla nähdyksi itsenäni, samana Päivinä, jonka yksi uusi rooli elämässä oli nyt olla äiti.

Tasapainoa etsimässä

Useimmiten suuret muutokset elämässä vaativat sopeutumista ja uudelleen järjestelyä, vaikka ne olisivat kuinka iloisia, toivottuja ja rakkaita asioita. Toisinaan tasapaino löytyy helposti ja uusi arki asettuu uomiinsa kivuttomasti, kuin itsestään. Yhtälailla tavallista on kuitenkin se, että  tilanne vaatii haeskelua. 

Hyvin usein kuulee, kuinka jokaisella ihmisellä on käytettävissään samat 24 tuntia päivässä. Samaan hengenvetoon muistutetaan, kuinka tärkeää on lapsiperheessäkin töiden lisäksi huolehtia omasta kunnostaan ja hyvinvoinnistaan, nukkua riittävästi, harrastaa, ottaa omaa aikaa ja antaa sitä mahdolliselle kumppanilleen, järjestää aikaa parisuhteelle ja seksiäkin pitäisi jossain välissä olla. Tärkeitä asioita kaikki, mutta 24 tuntia vuorokaudessa kuulostaa aika lyhyeltä ajalta kaikkeen tähän, kun hoidettavana on myös lapsi(a) ja arkiset askareet.

Me Erotiikan Ajassa suosittelemme ehdottomasti antamaan aikaa erotiikalle, mutta tärkeää on muistaa myös armollisuus itseään ja elämää kohtaan. Jokainen ihminen, tilanne ja mahdollinen ihmissuhde on erilainen. Seksin ja erotiikan ei pitäisi koskaan olla yksi asia pakollisten tehtävien asioiden listalla, vaan parhaassa tapauksessa voimavara, joka kantaa vaikeidenkin aikojen yli. Seksuaalisuus kulkee ihmisen mukana läpi elämän eikä katoa, vaikka hetkellisesti näyttäytyisikin erilailla.

Tärkeää onkin miettiä, millaiset asiat ovat juuri itselle, perheelle ja mahdolliselle kumppanille tässä hetkessä tärkeitä ja kuinka ne voisi sovittaa yhteen parhaalla mahdollisella tavalla. Jokin osa-alue jää ehkä hetkellisesti hieman vähemmälle huomiolle, mutta tulee aika, kun asiat ovat erilailla.

Madonna ja naisen muut roolit

Naiseksi itsensä kokevilla naiseus kulkee mukana myös siellä hiekkalaatikon reunalla ja pahimpien ruuhkavuosihetkien aallokoissa. Jollekin naiseus voi nimenomaan tiivistyä äitinä olemiseen ja äitiyden kokemus voi olla hyvin voimaannuttava. 

Joku toinen taas kokee, että oma naiseus ja seksuaalisuus hautautuvat äitiyden ja arjen vaatimuksiin ja äidin roolin alle. Arjen pyörittäminen vie kaiken ajan ja energian eikä jää muuta vaihtoehtoa kuin työntää omat tarpeensa syrjään.

Osansa tähän on varmasti myös sillä, että nainen on perinteisesti totuttu näkemään joko hoivaavana, äidillisenä hahmona tai haluttavana himottarena. Näiden roolien yhdistäminen ei välttämättä aina ole ongelmatonta niin arjen kuin ajatustenkaan tasolla.

Naisellinen hehku voi olla omassa mielessä kaukana, kun vaatteet haisevat puklulta ja viimeisimmästä hyvin nukutusta yöstä on aikaa enemmän kuin jaksaa muistaa. Siellä se kuitenkin on, eikä katoa, vaikka joskus joutuisikin hetkeksi sivummalle. Toisaalta joskus juuri niiden puklurättien keskellä voi tehdä hyvää nähdä itsensä myös upeana, haluttavana, kaikin puolin täydellisenä ja kokonaisena. 

Uuden edessä, jälleen

Elämä on jatkuvaa kasvamista ja muutosta vanhempana ja ihan vaan ihmisenä. Lapset kasvavat, tilanteet muuttuvat, arki soljuu ja toisinaan haastaakin. Tulee vaiheita, jotka menevät ohi ja ihmisiä, jotka jäävät elämään vaiheesta toiseen.

Kliseisesti lapseni on kasvattanut vanhempiaan ja on ehtinyt jo kasvaa nuoreksi. Olen jälleen uuden edessä. Millaista on äitiys, kun nuori ottaa pienen pieniä askelia kohti itsenäisyyttä ja tarvitsee vanhempiaan koko ajan vähemmän? 

Tässä vaiheessa voisin itse sanoa, että hieman haikeaa, mutta ihanaa! Tuntuu hyvältä, että on enemmän tilaa ja aikaa olla oma itseni, mitä se milloinkin tarkoittaakaan. Elämään jää enemmän tilaa spontaaniudelle eikä ihan jokaista hetkeä tarvitse suunnitella niin tarkkaan. 

Elämän muilla rooleilla on taas hieman enemmän tilaa olla olemassa ja tulla huomioiduiksi.